VASTAUKSEMME ON EI
Avoin kirje vastauksena vuoden 2026 unionin tilaa käsittelevään puheeseen
Arvoisa puheenjohtaja,
unionin tilaa käsittelevässä puheessanne kysyitte meiltä, haluammeko vahvemman ja itsenäisemmän Euroopan, jolla on enemmän toimintakykyä. Sanoitte meille, että ”vain Eurooppa voi tarjota eurooppalaisille todellisen suvereniteetin”. Vaaditte uusia eurooppalaisia turvallisuusrakenteita ja syvempää taloudellista yhdentymistä.
Pyysitte eurooppalaisilta vastausta.
Vastauksemme on EI.
Ei siksi, että torjuisimme Euroopan. Eurooppa on kotimme.
Mutta torjumme väitteenne, jonka mukaan vain Eurooppa voi antaa eurooppalaisille todellisen suvereniteetin. Suvereniteetti ei ole jotakin, minkä Euroopan unioni voi meille antaa.
Kaikki poliittinen valta lähtee kansasta. Sen lähde ei ole valtio, hallitus eikä Euroopan unioni.
Koska ihmiset ovat suvereeneja, valtio on olemassa palvellakseen heitä ja toteuttaakseen heidän tahtoaan. Sen valta tulee ihmisiltä, ei päinvastoin.
Euroopan unioni on vielä yhden askeleen kauempana tästä vallan lähteestä. Se on olemassa palvellakseen jäsenvaltioitaan ja toteuttaakseen niiden tahtoa, ja se käyttää vain niitä toimivaltuuksia, jotka jäsenvaltiot ovat päättäneet sille uskoa.
Euroopan unioni ei ole suvereeni valtio eikä voi antaa eurooppalaisille suvereniteettia.
EMME ANTANEET TEILLE TÄTÄ MANDAATTIA
Vuonna 2004 EU:hun liittyneet maat — joista monet olivat vasta hiljattain vapautuneet totalitaarisesta vallasta — liittyivät unioniin, joka perustui tuolloin voimassa olleisiin sopimuksiin.
Pian sen jälkeen esitettiin ehdotus Euroopan perustuslaiksi.
Kun ihmisiltä todella kysyttiin, Ranska sanoi EI. Alankomaat sanoi EI.
Suuri osa tästä hankkeesta palasi myöhemmin Lissabonin sopimuksen muodossa. Se laajensi enemmistöpäätöksiä ja eurooppalaisen tason toimivaltaa, mutta lähes minkään Euroopan maan väestö ei saanut mahdollisuutta äänestää siitä suoraan. Irlanti oli poikkeus: irlantilaiset hylkäsivät Lissabonin sopimuksen ensin, minkä jälkeen heitä pyydettiin äänestämään uudelleen, kun takeista oli neuvoteltu.
Nykyinen Euroopan unioni on siis kehittynyt paljon pidemmälle kuin se unioni, johon miljoonat ihmiset Keski- ja Itä-Euroopassa alun perin äänestivät liittyvänsä. Tämä on tärkeä tosiasia, kun puhutte nyt eurooppalaisesta suvereniteetista.
EUROOPAN HISTORIA ON VERINEN
Roomalaisen vallan hajottua Länsi-Euroopassa Kaarle Suuri yhdisti suuren osan mannerta keisarikruunun alle. Euroopan yhdentymisliike vetoaa yhä hänen perintöönsä.
Mutta seuraavia vuosisatoja leimasivat toistuvat taistelut mantereen herruudesta hallitsijoiden ja dynastioiden välillä, joiden valtakeskukset sijaitsivat alueilla, joista myöhemmin muodostuivat Ranska, saksalaiset kuningaskunnat ja Britteinsaaret.
Eri vuosisadat. Eri hallitsijat. Eri syyt.
Mutta yksi kaava toistui yhä uudelleen. Hallitsijat tavoittelivat yhä suurempia alueita, enemmän resursseja ja enemmän ihmisiä, joihin he voisivat käyttää valtaansa ja joilta he voisivat kerätä tuloja. Heidän kunnianhimonsa kasvoi; tavalliset eurooppalaiset maksoivat hinnan.
He maksoivat verot. He tekivät työn. He antoivat sotilaat. He hautasivat lapsensa.
Kuningaskuntia, imperiumeja ja hallituksia nousi ja kaatui. Rajat siirtyivät. Liput vaihtuivat. Mutta sukupolvi toisensa jälkeen tavalliset ihmiset pakotettiin rahoittamaan kunnianhimoa, joka ei ollut heidän omaansa, ja kuolemaan sodissa siitä, kuka saisi määritellä Euroopan poliittisen järjestyksen.
Kahdeksankymmentäyksi vuotta Euroopan viimeisen katastrofaalisen sodan jälkeen näemme yhä enemmän merkkejä siitä, että Euroopan unioni valmistelee Eurooppaa uuteen suureen vastakkainasetteluun Venäjän kanssa, joka on vuosisatojen ajan pitänyt itseään Itä-Rooman valtakunnan perillisenä.
Muinainen jako Länsi- ja Itä-Rooman välillä on ehkä kadonnut nykyisestä poliittisesta sanastostamme, mutta sen perintö elää yhä vahvana. Muutama vuosi sitten Ukraina kielsi Venäjän ortodoksisen kirkon ja katkaisee vuosisatoja vanhoja uskonnollisia siteitä Moskovaan.
Kahdesti hieman yli kahden vuosisadan aikana manner-Euroopan suurvalta, joka oli saanut suuren osan Euroopasta hallintaansa, kääntyi itään Venäjää vastaan — Napoleon vuonna 1812 ja Hitler vuonna 1941. Molemmat sotaretket päättyivät käsittämättömän mittakaavan katastrofiin.
Emme salli Euroopan järjestämistä samaan tarkoitukseen kolmatta kertaa. Emme enää suostu hyödyllisiksi idiooteiksi sotiin, jotka muut ovat suunnitelleet, jotka rahoitetaan meidän rahoillamme ja joita käydään meidän lapsillamme.
Eurooppaa ei saa enää koskaan yhdistää sodankäynnin tarkoituksessa.
Euroopan verinen historia ei anna yhdellekään eurooppalaiselle toimielimelle moraalista mandaattia muuttaa Euroopan kansakuntia yhdeksi mantereen laajuiseksi vallaksi.
Vuosisatojen ajan yritykset keskittää valtaa tällä mantereella ovat yhä uudelleen päättyneet kilpailuun, herruuteen ja sotaan. Siksi torjumme ajatuksen, että Euroopan yhdistymisen pitäisi päättyä uuteen sotaan Venäjää tai muuta suurvaltaa vastaan.
Emme halua uutta eurooppalaista imperiumia.
Haluamme suvereeneja eurooppalaisia kansakuntia: rauhanomaisia, vauraita ja vapaita tekemään yhteistyötä keskenään ja muun maailman kanssa.
Millään pääkaupungilla ei ole oikeutta hallita Eurooppaa. Ei Pariisilla. Ei Berliinillä. Ei Lontoolla. Ei Moskovalla. Ei Brysselillä.
JA TORJUMME TEIDÄN TULOKSENNE
ETTE OLE PUOLUSTANEET NIITÄ OIKEUKSIA JA SITÄ VASTUULLISUUTTA, JOITA JULISTATTE.
EU ei ole edelleenkään liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen, vaikka sen omat perussopimukset velvoittavat sitä siihen, ja samalla oma komissionne on saanut tuomioistuimelta moitteita tavasta, jolla se käsitteli pyyntöjä saada tutustua Pfizeria koskevaan viestintäänne.
OLETTE HEIKENTÄNEET EUROOPAN UNIONIN TALOUTTA.
Eurooppalaiset yritykset kohtaavat energian hintoja, jotka ovat huomattavasti niiden tärkeimpien kilpailijoiden hintoja korkeampia, ja maailman viidestäkymmenestä suurimmasta teknologiayrityksestä vain neljä on eurooppalaisia — samalla kun Bryssel säätelee yhä enemmän talouselämän pienimpiäkin yksityiskohtia.
ETTE OLE SUOJELLEET EUROOPAN RAJOJA.
Vuosikymmeniä jatkunut hallitsematon muuttoliike ja sääntöjen puutteellinen toimeenpano ovat lisänneet painetta asumiseen, kouluihin, julkisiin palveluihin ja kansallisiin talousarvioihin ja samalla heikentäneet ihmisten luottamusta hallitusten kykyyn valvoa, kuka heidän maihinsa tulee ja kuka niihin jää.
Ja prioriteettinne näkyvät omassa talousarviossanne: Euroopan unioni osoitti vuonna 2026 yli 13 miljardia euroa omaan hallintoonsa, mutta vain noin 5 miljardia euroa muuttoliikkeeseen ja rajaturvallisuuteen.
Torjumme myös poliittisen ajatuksen, että massamaahanmuuttoa voidaan käyttää kansallisen identiteetin heikentämiseen. Euroopan ulkopuolisista maista saapuvilla ihmisillä ei luonnollisesti ole samaa perittyä sidettä kansallisiin historioihimme, instituutioihimme ja valtioihimme. Väestö, jolla on heikommat yhteiset historialliset siteet, voi olla helpompi vakuuttaa siitä, että nämä kansakunnat ovat vanhentuneita ja niiden pitäisi väistyä yhden ylikansallisen eurooppalaisen valtion tieltä.
OLETTE KORVANNEET PRAGMATISMIN IDEOLOGIALLA.
Vihreän kehityksen ohjelman, hiilen hinnoittelun ja sitovien eurooppalaisten sääntöjen kautta jäsenvaltioiden on asetettava kustannuksia omille kansalaisilleen toteuttaakseen Euroopan tasolla päätettyjä poliittisia prioriteetteja. Yhä suurempi osa siitä, mitä eurooppalaiset ansaitsevat, ohjataan poliittisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole koskaan valinneet suoralla äänestyksellä.
OLETTE KORVANNEET DIPLOMATIAN VASTAKKAINASETTELULLA.
Suhteet Venäjään ovat pitkälti jäässä, samalla kun suhteet Kiinaan ja jopa Yhdysvaltoihin ovat muuttuneet yhä vastakkainasettelevammiksi. Euroopan on kyettävä ylläpitämään toimivia suhteita suurvaltoihin silloinkin, kun olemme niiden kanssa eri mieltä.
ETTE OLE KUNNIOITTANEET OMIA PERIAATTEITANNE.
EU lupaa toissijaisuusperiaatetta — päätökset mahdollisimman lähellä ihmisiä — samalla kun valta, sääntely ja hallinto keskittyvät edelleen Euroopan tasolle.
ETTE OLE PUOLUSTANEET SANANVAPAUTTA, YKSITYISYYTTÄ JA OIKEUTTA POLIITTISEEN ERIMIELISYYTEEN.
Yksityiseen viestintään kohdistuu yhä laajempaa sääntelyyn perustuvaa valvontaa, EU:n toimielimet puuttuvat yhä syvemmälle verkon poliittiseen informaatiotilaan, ja on jopa herännyt huolta siitä, että ihmiset menettävät pankkipalveluja poliittisten tai filosofisten näkemystensä vuoksi.
Ja vastauksenne kaikkiin näihin epäonnistumisiin on lisää valtaa Brysselille?!
Vastauksemme on EI.
EUROOPPA EI OLE EUROOPAN UNIONI
Koko puheenne ajan puhuitte toistuvasti ikään kuin Eurooppa ja Euroopan unioni olisivat sama asia.
Ne eivät ole.
Eurooppa on EU:ta vanhempi ja äärettömän paljon suurempi kuin sen toimielimet.
Tšekki, joka vaatii Tšekin suvereniteettia, on eurooppalainen. Ranskalainen, joka vaatii Ranskan suvereniteettia, on eurooppalainen. Alankomaalainen äänestäjä, joka sanoo EI integraation syventämiselle, on eurooppalainen.
Poliittisen hankkeenne vastustaminen ei ole Euroopan vastustamista.
Lähes seitsemän vuotta kestäneen puheenjohtajakautenne jälkeen kuvasitte Euroopan unionin kriisejä, jakolinjoja, taloudellisia vaikeuksia, turvallisuusuhkia ja luottamuksen menetystä — mutta missään vaiheessa ette vakavasti kysyneet, mikä vastuu omalla komissiollanne on johtamanne unionin tilasta.
Johtajuus merkitsee vastuuta.
Pyydätte meiltä yhä enemmän toimivaltaa ja valtaa tehdä päätöksiä.
Vastauksemme ei ole vain se, ettemme anna Teille lisää.
Otamme takaisin toimivallan, joka on aiemmin siirretty meiltä ja valtioiltamme Euroopan unionille.
Suvereniteetti kuuluu ihmisille. Valta lähtee heistä — ei Brysselistä. Sen, minkä ihmiset ovat uskoneet eteenpäin, he voivat myös ottaa takaisin.
Siksi torjumme kaiken poliittisen toimivallan lisäsiirron Euroopan kansakunnilta Euroopan unionille ja otamme jo siirretyn toimivallan takaisin sille tasolle, jolle suvereniteetti kuuluu: ihmisille ja heidän valtioilleen.
Pyysitte eurooppalaisilta vastausta.
Vastauksemme on EI.
Halusitte tietää, onko sydämemme yhä Teidän puolellanne.
Ei ole.
Pyydätte lisää valtaa.
Me kieltäydymme.
Ja otamme omamme takaisin.
Lähes seitsemän Euroopan komission puheenjohtajavuoden jälkeen unionin tila on myös Teidän johtamisenne tulos.
Euroopan unionin perussopimusten mukaan Euroopan parlamentilla on valta erottaa Euroopan komissio.
Se ei ole käyttänyt tätä vastuutaan.
Poliittinen valta kuuluu viime kädessä ihmisille. Kun heidän edustajansa eivät pidä vallankäyttäjiä vastuullisina, ihmisten on puhuttava itse.
Siksi me puhumme.
Olette menettäneet luottamuksemme.
Olette menettäneet kunnioituksemme.
Ja niiden ihmisten silmissä, joiden työ ja verot ylläpitävät johtamianne instituutioita, olette menettäneet kaiken poliittisen auktoriteetin, joka Teillä koskaan oli.
Olemme kuulleet arvionne.
Olemme nähneet tuloksenne.
Johtopäätöksemme on: